torstai 7. huhtikuuta 2011

Teetä ja puutarhanhoitoa

Okey dokey.

Mä haluan saada puutarhatalouden perustutkinnosta paperit kouraan ja tulla puutarhuriksi. Mutta kas, munhan matka jatkuu siitä vielä, nimittäin floristiksi ei voi päästä ennen tuota pakollista välietappia. Mutta jos ala tuntuu oikealta ja mä viihdyn, niin mikäpä mua pidättelee. Tokihan mä elän niin, että oletan niitä elinvuosia olevan edessä vielä runsain mitoin. Työhön vaan ja elämää elelemään, ja kyllä ne paperit siitä ajan kanssa järjestyy.

Sitäpaitsi mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito (eikä sekään ole niin tärkeää).
;)

Tajusin eilen, että mä elän onnellisessa avioliitossa. Onpa kaunis ajatus.

Ja kaikin puolin kaikki on muutenkin hirmu hyvin ja kivasti. Saan välillä aina hassuja pikku oivalluksia tai onnistun jotenkin yhdistämään muutamat vanhat jutut uuden, yhdistävän linkin kautta toisiinsa, ja se yhdistävä linkki on melko usein ollut sama. Kaikki vaan jotenkin viittaa samaan suuntaan, ja se antaa sellaista eräänlaista varmuutta asioiden oikeellisuudesta. Tekee onnelliseksikin, jopa.

Tänään haudutin pitkästä aikaa vihreää teetäkin. Teenjuonti jäi sen erään episodin jalkoihin koska podin pahoinvointia jos edes ajattelin teetä, ja nyt kun siitä ei tarvitse enää murehtia, olen opetellut juomaan sitä uudelleen. Pussiteen kautta, kuten silloin ennenkin. Ja tänään haudutin ihan uutta laatua ja hyvää olikin. Mutta ehkä nuo vihreät eivät vaan kuitenkaan ole mun juttu, voisin yrittää saada käsiini vaikka sitä erinomaista vuohenmaidossa höyrytettyä mustaa teetä (olisiko ollut peräti oolongia). Ja chaita ja kaikenlaisia maustettuja.

Yksi asia painaa vaan mieltä ja se on oppisopimuspaikan löytyminen. Mähän meen ja hommaan sen. Kunpa en vaan lannistuisi heti ekaan vastoinkäymiseen...

Lisäänpä tähän perään vielä pätkän, jonka kirjoitin foorumille iloisuusketjuun.

Musta tuntuu että mun ajatukset ammatillisesta suuntautumisesta, siihen asennoitumisesta ja koko revohkan järjestämisestä alkavat olla hiljalleen aika mukavasti paketissa ja tää koko juttu tuntuu muutenkin kaikin puolin oikealta ratkaisulta. Ehkä tää melkein kymmenen vuoden päämäärätön harhailu on vaan ollut pakollinen välivaihe, että olen saanut tarpeeksi kaikkia niitä elintärkeitä kokemuksia ja ajatuksia ja tutustunut muutenkin itseeni kaikin tavoin paremmin, että pystyn olemaan nyt siinä tilanteessa että voin sanoa tällaista. Menis melkein hehkutusketjuun, koska tää on mulle iso juttu. Mutta hyvän fiiliksen tästä nyt vähintäänkin saa, ja siksi kirjoitin tän tänne. :)


edit. Nyt kun luin tän tänne kirjoitettuna, niin ajattelin että jos oisin aikaisemmin nähnyt tän saman tekstin jonkun muun kirjoittamana, niin olisin ollut hirvittävän kateellinen että taas joku on päässyt tohon pisteeseen enkä mä pääse koskaan. Hullua, tää ruljanssi on tapahtunut ihan vaan mun pään sisällä eikä sitä kukaan voi nähdä tai todeta, mutta mulla on sellainen olo kuin olisin saanut jonkun tajuttoman ison urakan just päätökseen.

(Khih, tuo hymiökin tuli sellaisenaan dog products )

1 kommentti:

  1. Hienoa! Ihana lukea, että oot tehnyt päätöksen ja vaikutat todella onnelliselta. :)

    VastaaPoista

Olipa mahtava ajatus! Kirjoita ihmeessä se tähän: