Aamunavaus

Jatkoa vielä eiliseen pohdintaan (suihku on kyllä siitä uskomaton paikka, että siellä saa mitä parhaimpia oivalluksia). Ennen mä lähtökohtaisesti kielsin itseltäni asioita, mutta nykyään haluaisin sallia niitä itselleni. En tunnista tässä yhtälössä oikein mitään sen kummempaa ahneutta tai kateutta tai mitään vastaavaa, vaan sellaista lempeää, rakastavaa sallivuutta. Ehkä mä olen vaan päässyt lähemmäksi itseäni?

Mulla oli mieletön yö. Olen aina nähnyt tosi vilkkaita unia, ja tuntuu että ne vaan monipuolistuu, pitenee ja elävöityy entisestään (ja pystyn ohjailemaan niiden kulkua pikkuhitunen kerrallaan aina vaan enemmän ja paremmin). Seikkailin merirosvolaivalla, lentokone/avaruusaluksessa (mm. rullailin sillä lentokoneella pienten kyläjuhlien läpi itse lentämisestä puhumattakaan), perinteisesti lumilautailin, nukuin jotain aivan uskomatonta miehen sikspäkkiä vasten jne jne jne. En enää edes muista kaikkea. Heräilin jossain vaiheessa ja olin niin mielissäni niistä unista, että suljin silmäni uudelleen ja aloin kerrata kaikkea kokemaani. Nukahdin ja palasin niihin samoihin uniin ja vähän uusiinkin.

Lopulta heräsin n. 13 tunnin unien jälkeen levänneenä, seikkailleena, onnellisena ja raukeana. Katselin ympärilläni olevaa hämärää, lähelläni sievästi nukkuvia kissoja, näin pelkkiä lempivärejäni ja kaikkialla oli siistiä, puhdasta ja levollista. Ajattelin, että olen varmaankin maailman onnellisin nainen, kun saan kokea tällaisia asioita.

Muistan foorumilla erään kirjoittelijan sanoneen samaa. Hänen tapauksessaan speksit olivat kutakuinkin gourmet-illallinen, vastavalmistunut omakotitalo, kuherteluilta miehen kanssa, ulkoporeallas ja shampanjaa. Eipähän siinä, mukavalta tuokin kuulostaa, mutta turhaan varmaan sellaisia kaipailisin kun en tule koskaan niitä saamaan. Siksi onkin niin ihanaa, että olen onnellinen sellaisista asioista mitä minulla on tällä hetkellä. Ja tämän ajatuksen jälkeen olin varmasti tuplasti onnellisempi.

Eli olipas hieno alku päivälle (kello kolme iltapäivällä).