perjantai 25. maaliskuuta 2011

Lörpöti lörpöti (voi itku näitä otsikoita)

(Otsikko kuulostaa ihan Eppu Normaalin kappaleelta vuodelta 1982 :D)

Jotain on tapahtumassa! En tiedä mitä ja missä, ehkä se on vaan tää kevät joka lähestyy (tapahtumista se sekin on), ehkä se on vähän lähempänä mua, mutta jotain joka tapauksessa.

Sellasta positiivista siis. Päähän välähtelee pitkästä aikaa ajatuksia.

Ajattelen työjuttuja jatkuvasti, monta kertaa päivässä, enkä tuu hullua hurskaammaksi. Mä oon ihan samassa pisteessä kuin aina ennenkin. Pitäiskö vaan tehdä samoin kuin aina ennenkin? Eihän se kovin kivaa ole ollut, mutta sentään siitä on saanut rahaa. Riittäiskö raha kannustimeksi? Bongasin yhden työpaikkailmoituksen, ja se ois ihan hullu paikka olla töissä. Vielä kun muuttaisin Kallioon, alkaisin käyttää vakosamettihousuja, värjäisin tukkani hassuksi ja ottaisin pari tatuointia, niin oisin ku nakutettu siihen paikkaan. Ehkä tää on vaan mun mielikuva ja se ois oikeasti tosi tylsä paikka... Mutta aion mä hakemuksen lähettää.

(Soo soo kun en ole lähettänyt jo, vaikka oisin ihan hyvin voinut. Ehkä yllätän itseni ja lähetän tänään kunhan olen tiskannut ja imuroinut. En usko siihen itsekään.)

Oon kuunnellut pahimmanlaatuista purkkapoppia ja ollut ajattelematta mitään. Ja silloin ne parhaat ajatukset joskus tulee. Ehkä se musiikki vaan tyhjentää pään ja nollaa aivot, ja se jotenkin edistää alitajuntaan pääsyä? Plus että mulle tulee siitä tosi kesäinen ja huoleton olo. Salainen paheeni, jota en jaa kyllä kenenkään kanssa. Vain yksin kotona ja kuulokkeilla korviin. Ihan täydellistä kesä-maisemat-vaihtuu-vaikka-edes-paikallisbussissa-kai-mullakin-on-joku-paikka-tässä-maailmassa-musiikkia.

Miksi en koskaan näytä siltä miltä haluaisin? Tahtoisin näyttää paljon enemmältä ja tällä hetkellä hiusten värjäys ja otsatukan leikkaaminenkin ois jo hyvä alku. Yh, helpot ratkaisut ei vaan näytä miltään. Mitä mä muka pelkään? Kyllä se tukka sieltä kasvaa, on se jo niin monta kertaa nähty.

Kevyt, huoleton, hyvä olla! Voisin kirjoittaa tällaisessa mielentilassa vaikka kuinka paljon, mutta säästän teitä. Sääli, ettei musta tulisi koskaan kaksista kirjailijaa. Nyt ois nimittäin sellainen fiilis. Ei musta oo tän kummempia kirjoittamaan.

ps. Kuuntelen Aatami Lammastoa ja kissat alkoivat parkumaan ihan kauheasti! :D
pps. Tajusittehan ketä mä tarkoitan? Luotan teihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olipa mahtava ajatus! Kirjoita ihmeessä se tähän: