maanantai 14. maaliskuuta 2011

Tylsää jaarittelua, anteeksi

Näköjään mun pohdiskeluissa on nykyisin ajankohtaisimpia nämä työhön ja työssäkäyntiin liittyvät asiat. Ei se mitään. (Pääasia että edes ajattelen jotain.)

Yritän pitää tausta-ajatuksena koko ajan sen, että mä saan tehdä asiat eri tavalla kuin muut ihmiset keskimäärin tekevät. Saan hakeutua omimman tuntoiselle reitille, eikä mun tarvitse tilittää sitä kenellekään. Hirmu vaikeaa se on. Kyllä mä niin voin tehdä, mutta ajatustasolla se vaivaa mua aika paljon. Voisinpa kuvitella että homot sun muut oman tiensä kulkijat kokevat jotain tällaista myös. Että millaista on elää, kun se oma elämä ei mene perinteisen käsikirjoituksen mukaan. Ja että elää voi, mutta se saattaa vaivata.

No, koska mietin tuollaisia, mietin myös jonkun verran muita ihmisiä ja heidän tapaansa ajatella työssäkäyntiin liittyviä asioita. Mieleeni nousi kysymys, että onkohan joidenkin ihmisten motivaatio siinä, että he haluavat itselleen ammattitaitoa. Olla taitava ammatissaan. (Tässä vaiheessa ajattelin vaatetusalan ystävääni vasara kädessä purkamassa huonekaluja atomeihin.) Se on kyllä jotain, jota en osaa edes kuvitella. Tällä hetkellä tuntuu, että jos pääsisin ammattitaidon huippupisteeseen valitsemallani alalla, tuntisin silti olevani "vain jotain". Ja ehkä siksi välttelen sen valinnan tekemistäkin. En halua tehdä sitä valintaa, koska se johtaa johonkin. Enkä kuitenkaan tunne itseäni tyytyväiseksi siellä jossain.

No niin. Muistutellaanpa itselle taas tässä vaiheessa, että olenhan jo tehnyt itseni kanssa sen sopimuksen että työ ei tule koskaan olemaan tärkeysjärjestyksessäni ja onnellisuuden tuojana kovinkaan korkealla. Joten miksi huolin tuollaisista? Kun se vaan huolettaa.

(Voi suokaa anteeksi, tämä teksti on varmaan ihan kauheaa luettavaa. Että onkin kirjalliset taidot päässeet ruostumaan, eikä tajunnanvirta ole parhaimmillaankaan kovin köykäistä luettavaa.)

Muita asioita?
Nukun nykyisin huonosti enkä meinaa saada unta. Liitän tämän mielessäni siihen, että kuntoni on huonontunut ihan älyttömästi ja olen lihonut selvästi mukavuusalueeni ulkopuolelle. Siinäpähän projektia kerrakseen. Vihaan liikuntaa vain liikunnan vuoksi, mutta pakko kai se on kun meinaa portaissa mennä jalat hapoille.

Eipä oikeastaan muuta.

3 kommenttia:

  1. Ei tuo teksti ollut itse asiassa yhtään tylsää. :) Minustakin on tärkeää pitää mielessä, että ei ole mikään pakko mennä samoja reittejä kuin kaikki muutkin. Vaikka vaikeaahan se on eikä kaikki kuitenkaan ymmärrä ja joskus itseään joutuu selittelemään oikein pitkän kaavan kautta. Minä olen ainakin sitä joutunut tekemään monenkin asian suhteen. Viimeksi äidille, joka yhtäkkiä päätti, että 8 kk asiasta kertomisen jälkeen sille onkin ongelma se, että olen bi. Vaikka siis silloin ei ollut, kun kerroin viime kesänä. Oho, nyt meni vähän OT:ksi. Töistähän tässä oli tarkoitus puhua. Minä saan suurta tyydytystä tehdessäni oman alan töitä. Olen niin varma omasta alastani, olen ollut viimeiset 10 vuotta. Ainut, mikä saisi minut vaihtamaan alaa, olisi se, että en yksinkertaisesti saisi töitä tältä alalta. Mikä on sekin aivan mahdollsta. Mutta minä haluan olla hyvä työssäni, niin hyvä kuin mahdollista. Saavuttaa ammattitaidon huipun.

    Silti ymmärrän, että kaikille työ ei vain merkkaa niin paljon kuin minulle. Monille se on vain tapa saada rahaa eikä siinä ole mitään pahaa. Niin kuin sanoit, sinä tiedät, ettei työ ole tärkeysjärjestyksessäsi kovinkaan korkealla. Et ole siinä kuitenkaan yksin. Minä tiedän useitakin ihmisiä, jotka eivät suhtaudu työhönsä mitenkään intohimoisesti, mutta silti hoitavat hommansa hyvin.

    Sinä rakennat elämästäsi sellaisen kuin haluat, joten koeta unohtaa muut ihmiset. :)

    VastaaPoista
  2. Koetan, ainakin siinä mielessä etten anna heidän kahlita itseäni ja valintojani.

    VastaaPoista
  3. Ja minä, huonekalujen atomisoija, olen myös miettinyt mihin haluan edetä työelämässä ja olen vähän ulalla. Mua ei kiinnosta olla paras työssäni, mulle ehkä tärkeintä kuitenkin on tehdä työtä josta tykkään. Ja se saattaa hyvinkin olla taas 5 vuoden päästä jotain muuta kuin nyt.

    Itseasiassa aloin jo haaveilla muista hommista heti, kun pääsin tähän hommaan vähänkin jyvälle! Ei sillä, ettenkö pitäisi näistä atomihommista, vaan siksi että joku muukin saattaisi olla mielenkiintoista ja jännää, ja ennen kaikkea uutta!

    Jouh, eipä mulla sitten muuta, niin.

    VastaaPoista

Olipa mahtava ajatus! Kirjoita ihmeessä se tähän: