Siitä uusimmasta työideasta

Meditoiva Foliohattu tuolla kyseli siitä mun uudesta työideasta. En taikauskoisuuttani halua kertoa siitä työstä vielä tarkemmin mitään, mutta kerron ajatuksesta sen takana.

Kun minä niitä kukkia ajattelin silloin aluksi. Hyvä idea kyllä. Mutta ah, siihen liittyy mielestäni järkälemäisiä byrokraattisia koukeroita, joiden kanssa ei just nyt huvita taistella. Ei mitään sen kummempaa kuin oppisopimuspaikka, mutta kuitenkin.

Noh, sitten tää toinen työ. Kuulin pikkulinnuilta, että sinne haetaan työntekijää/työntekijöitä. Osa-aikaisia, uskoisin, mutta tää pikkulintu on itsekin ollut siellä osa-aikaisena ja töitä on piisannut. Eikä sen ois niin mulle väliä vaikka ei piisaiskaan, varmasti mä kuitenkin enemmän saisin rahaa kuin tää nykyinen 400 euroa kuussa.

Mä sitten kekkasin, että kerta kyseessä on melko varmasti mielenkiintoinen ja rento työ, niin voisin ihan hyvin hakea kuitenkin sinne nyt. Tossa kukkahommassa oli ajatuksena ammatin saanti, mutta en mä mitään papereita vieläkään kaipaa. Jos kerta voin päästä mukavaan työhön ilman sen suurempia kikkakolmosia ja oon siellä tyytyväinen, niin pöljähän minä oon jos en sitä tee. Ja sitten jos pääsen tuonne ja se työ osoittautuu tylsäksi ja tyhmäksi, niin onpahan mulla kuitekin tuo kukkajuttu ässänä hihassa.

En mä keksi mitään huonoa puolta tossa asiassa. Torstaina on haastattelut, jotka toteutetaan oudosti ihan vaan jonosysteemillä. Ei sinne tartte edes erikseen ilmoittautua. Paikka ei siis ole selvästikään julkisessa haussa vielä. Joten mut löytää sitten torstaina sieltä virittelemässä naamalleni leveintä hymyä ja vetristelemässä sormiani puristaakseni haastattelijan kättä maailman rennoimmin ja itsevarmimmin ottein.

Jokohan se ois mun vuoro tällä kertaa?

ps. Se mun odotuspäiväkirja on vielä olemassa, mutta mä haluaisin jo poistaa sen. Kirjoitin sinne lopuksi jeesuspitkän tekstin loppuajatuksista, joten jos haluatte lukea sen niin käykäähän vilkaisemassa.